Olen kiitollinen kaikille Teille, jotka olette kirjoittaneet minulle uittaja- tai uittoväylämuistojanne tai kertoneet muista kirjahuomioistanne.
Tallennan ne aineistoni joukkoon ja jos unelma uittomuseosta toteutuu, oikea tieto siirtyy eteenpäin.

Kirjatilauksien lisätietoja-kohdassa tai uittokuvanäyttelyn vieraskirjassa on ollut kivoja lisäyksiä kuten "Väinölässä  vuonna 1955" tai "uittorakennelmia ihmetellyt poikanen Valkealasta" tai "kesämökkiläinen Väliväylän varrelta". Ne vahvistavat ajatusta, että monia sukupolvia yhdistävän väylän varrella kuljetaan. Minun kirjassani on vain pieni osa muistoja, mutta toivottavasti ne tuovat jokaisen omia tai suvun muistoja mieleen.

 V.R. kirjoitti: Olin sekä Kannuskoskella että Tirvalla  kuuntelemassa esitystä ja katsomassa kuvia.
Kuvista löysin muutamia tuttuja. Lapsena vietin kaikki kesät Tirvalla ja olin joskus Eino-laivalla mukanakin vetäessämme pyräitä Salmisiltaan,
Sukulaiseni Nestor Heimala oli aikoinaan Tirvan sahalla työnjohtajana 40-vuotta aina vuoteen 1946 asti. Kovana kynämiehenä Nestor kirjoitti 12 päiväkirjaa vuosilta 1919 aina kuolinvuoteensa 1960 asti. Merkintöjä säästä ja päivittäisistä tapahtumista on lähes joka päivälle. Jostain kumman syystä Nestor ei juuri kirjoittanut työelämästä päiväkirjoissaan. Muuten niistä saa elämänmenosta maalla erittäin hyvän kuvan. Kaikki tapahtumat kotona ja kylällä, vierailut ja kauppakäynnit mm. Kouvolassa on kuvattu siinä mielessä hyvin, että kaikkien ostosten hinnat, palkat jne on pennilleen kirjattu kuten maksut, verot, lehtitilausten hinnat jne. Nestor Heimalasta on kirjoitettu Heimo Pohjalaisen kirjassa "Sata vaikuttajaa Valkealassa" (2008), jossa on otteita hänen säilyttämistään pöytäkirjoista. Hän kokosi usealta vuodelta Tirvalla pidettyjen hiihtokisojen tulokset. Kylällä asui tällöin mm. tehdasväkeä ja maanviljelijöitä.

Huomioita Seuralassa olleista uittokuvista:
Neljä miestä seisoo otvalla vierekkäin keksit vierellään, todennäköisesti Ruunakosken haaran suulla. Oikeanpuoleinen on Jouko Heimala eli Nestor Heimalan poika. Hän sekä veljensä Veikko olivat joitakin vuosia uittohommissa. Päiväkirjoissa 50-luvulta on useita merkintöjä, että Nestor poikinen kävi tukkeja kuorimassa mm. Ottolahdessa.

Lukioaikana olin kesätöissä Kymen  vesipiirissä. Muistaakseni 70-luvun alkupuoliskolla olin teekkarin apupoikana ja tehtävämme oli käydä läpi uittolaitteet aina Rutolasta Lappalalle asti. Merkitsimme karttaan kuten myös kuvasimme kaikki jäljellä olevat uittolaitteet: suisteet eli seinämät virtapaikkojen ja kapeiden kohtien ja saarien reunoilla ym, poijut, kelat, otvat ja myös uppotukit, jotka näimme. Hommassa meni koko kesä. Itse ajoin moottoriveneellä koko väylän läpi. Teekkarilla oli auto, jolla siirsimme venettä. Tiedoksi siis, että Vesipiirissä eli nykyisessä ELY-keskuksessa on varmaan arkistoituna kaikki kesän aikana ottamamme kuvat uittolaitteista. Suuri osa uittolaitteistahan purettiin tämän jälkeen. Veden alla ollut puu oli säilynyt erittäin hyvin, Se oli usein punahonkaa ja erittäin hyvää rakennuspuuta tai ainakin polttopuuta.

S.H. kirjoitti: sivulla 124 "Salmisillan niskamiehet kuten Erkki Tirva ja Topi Virtanen". Topi V tarkoittanee kuitenkin Virtalan Topia ei Virtasen Topia. Valkealassa on aina puhuttu ihmisistä talon nimellä niin tässäkin. Topin kodin nimi on Virtala, aivan Salmisillan kupeessa toisella puolella virtaa kuin Anna Rautasen koti.
sivu 125: "Muun muassa Marjamäen Oskari". >Pitäisi olla Marjomäen Oskari eli Marjo Oku. Muistan itsekin lapsuudesta sen talon paikan ns. Okun rannassa ennen nykyistä tanssilavaa. Siinä on nyt huvila.
sivu 126: "mestari kettuneuvos Haapalan kylässä syntynyt jne." Pitäisi olla Aapolan talossa syntynyt eikä siis Sippolan Haapalassa. Topin isä oli kotoisin Aapolasta ja neljästä lapsesta kolme oli syntynyt Aapolassa. Nuorin tytär oli syntynyt Virtalassa vuonna 1928, kun Virtalan talo on valmistunut.

A.P. kirjoitti: Nyt kun Pien-Saimaa rehevöityy niin voisikohan olla syynä ettei Rutolasta enää vesi voi jatkaa Kivijärvelle niinkuin uittojen aikana. Meidänkin perhe eli uitosta. Äiti oli merkinlyönnissä ja isä purkajana Myllylammessa. Myö pojat ongittiin päivät pitkät tukkien välistä! Kuorikasoista sai parhaat matoset!

M.W. kirjoitti: Isäni oli Enso-Gutzeit Oy:n metsäosaston piiriesimies. Isäni kuten kirjassa mainittu kolleegansa Jaakko Vuori hankkivat puuta laajalta alueelta Etelä-Suomesta. Isäni alue eli E-G:n Kausalan piiri ulottui laajimmillaan Virolahdelta Ahvenanmaalle. Isäni jäätyä eläkkeelle piirin keskus siirtyi Haminaan.
Väliväylä ei kuulunut isäni alueeseen vaan Jaakko Vuorelle. Mäntyharjun väylä eli Kymijoen vesistön alue oli isäni aluetta. Hän kuten Vuorikin vastasivat toiminnastaan Lahden metsänhoitajapiirille. Sieltä tulivat tutuiksi sellaiset metsänhoitajat kuten Aimo K. Ackte, Kuukkanen, Niilo Lotila, Ilkka Pukkila, Antti Alameri, Osmo Grönqvist jne.
Lapsuudessani koulujen loma-aikana kuljin paljon isäni matkassa uitoilla, metsätyömailla ja kämpillä. Väliväylä on minulle nimenä tuttu, joskaan en muista koskaan siellä käyneeni. Sen sijaan Mäntyharjun väylä on minulle hyvin tuttu. Olin seillä yhden kesän Puolakan koskella ja Verlassa uitolla töissä 1960-luvun alussa opiskelurahaa tienaamassa.
Olisi upeaa, jos joku kirjoittaisi samantyyppisen kirjan Mäntyharjun väylästä. Ihan pian uiton ajan eläneet viimeiset ihmiset katoavat muistoineen "rajan taakse".

Lisään tähän loppuun muutaman Esa Mikkolan ottaman uittoaikaisen kuvan Tirvalta