Väliväylän uittoväki oli monilahjakasta porukkaa, Löytyi kieli-, laulu-, urheilu-  ja monia muita taitoja.

Väinölän konemestari Sauli Vainonen osasi mm. kirjoittaa. Kouvolan Sanomiin hän kirjoitti värikkäitä tarinoita Väliväylän uitoista. Tässä yksi hieman lyhenneltynä vuodelta 1963:

Palaamme ajassa muutamien vuosikymmenten taakse. Elämme kesäisiä päiviä. Savu tupruaa höyryhinaaja Väinölän piipusta ja väki on pestattu laivaan kesäksi. Pitkät lauttajonot seuraavat laivaa myötäisen sattuessa keveästi, mutta vastttulen puhaltaessa ne kiristävät pukseerin tiukalle ja lautta on tokinainen kuin suuttunut pässi.
Saamme laivan päivävuorolta Mietunvirran halkovaraston laiturista. Ovat täyttäneet poksit haloilla ja mahansa emännän laittamalla tukevalla aterialla.
Käsitellään lyhyesti päivän tapahtumat. Päivävuorosta osa lähtee maihin, jotkut jäävät laivaan vapaavuorolle, nukkuvat yönsä laivan messissä.
"Saku, panehan raudat kuumiksi, kohta lähdetään; otetaan köydet irti, vahtikaa puomiletkaa", jatkaa kippari Eeki käskyjään laivan työvuorolaisille. Lämmittäjä Reetu on täyttänyt tulipesän haloilla ja timmit on topissa. Kansimiehet työntävät hinaajan irti laiturista kekseillään.
Telekrammi kilahtaa, viisari osoittaa "hiljaa eteen". Vedän hitaasti koneen käyttöventtiilin varresta ja kuumat raudat alkavat elää. Höyry puhkuu laivan kyljestä ulos niin kauan kuin sylinterit tyhjenevät lauhdevedestä. Lämmittäjä avaa alaluukun, jolloin tulipesään pääsee palamisilmaa. Halot syttyvät ja mahtavat savut tulevat piipusta peittäen rantalepikon harmaaseen, kitkerään utuun. Kello kilahtaa "puolivauhti", puomiletka on oiennut laivan perään. Laivan keula kääntyy kohti Jaakonsalmea yli Tarhajärven. Täysvauhdin otettuamme ja tultuamme ulos virrasta on aika mennä ajokoppiin, "komentosillalle". Siellä on ison ruorirattaan takana kippari tai kansimies ohjaamassa laivan kulkua.
"Kas, kun pitää hyviä heinäilmoja". Maatalojen väki on pellolla heinätöissä. Muuta niin kiirettä heillä ei ole milloinkaan, etteivät ehtisi laivan kulkua seuraamaan, niin jokapäiväinen tapahtuma kuin se onkin. Laivamiehet vilkuttavat pelloilla oleville, sieltä vastataan. Se tarkoittaa "olemme ystäviä". Me täällä, te siellä. Rakennamme yhteiskuntaamme kohti parempaa huomispäivää.
"Kesäpäivä oli kirkas, taivas pilvetön", laulaa laivan radiossa iloinen laulaja. Virran pinta on kuin rasvattu. Pukseeri on jo kiinnitetty ensimmäiseen pyrääseen ja kansimiehet valmistavat kuormaa. "Siinä on nyt kahdeksan pyrästä", sanoo uittopomo Eemil tultuaan koskelta laivaan. "Otetaan alusta tyhjäksi, näyttää tulevan luistava keli", vastaa takakannella seisova kippari Eeki. Laivamiesten toimintaa tähyillessään hän huutaa "Jättäkää kahdeksan väliä ja tehkää suora kuorma". Liitettyään viimeisen pyrään kuormaan heiluttaa Jussi hellehattuaan päänsä yläpuolella merkiksi, että valmis on.
Eemil on tarinoinut värikkäästi päivän tapahtumista koskelta, hyppää veneeseensä työntäen sen irti laivasta. "Terve taas" - kello kilahtaa, hiljaa eteen. Kone on saanut öljyannoksensa sekä muun huollon. Hiljaa eteen, pukseeri natisee ja tiukkenee kuorman lisääntyessä, kuorma oikenee, Se on melkein kilometrin pituinen täyttäen kapean virran.
Rantakoivussa ei lehtikään värähdä. Salakat rikkovat veden kalvon ilmoittaen, että pinnan allakin eletään. Lots, lats, lots, lats.... lauhdepumppu latsuttaa vettä laivan kyljestä yksitoikkoiseen tahtiin. Kuorma liikkuu kohti päämääräänsä halki Valkealan vesien.
Hiljaisena matelemme läpi Mietunvirran. On kaunis kesäyö. Revonsalmesta käännymme kohti Puhjonsalmea, kuorma oikenee, täysi vauhti. Kansimiehet soutelevat kuorman hänniltä laivaan. Kun Jussi saa kätensä reilinkiin kiinni, häviää vene jalkojen alta. Koneen käynti hiljenee. Käsitämme, että kokkarossi meni potkurin akseliin. Kuorma humppaa massiivisella voimalla kohti laivaa. Vene riippuu pystyssä potkurin alla kesäyössä keskellä Rapojärveä. Kone ei pyöri eteen eikä taakse. Ei tuumittu, kun Jussi kysyi "Onko terävää puukkoa?"
Konehuoneessa on Fiskars, terävä kuin partaveitsi. Sen enempää puhumatta heittää Jussi jalkineet ja housut pois seisten muutaman sekunnin kannella kuin Tarzan puukko kädessä, ponkaisten sitten uljaasti pää edellä kohti potkuritunnelia toisten seisoessa totisina kannella. Hetket tuntuvat pitkiltä, viimein pulpahtaa Jussin pää pinnalle puhaltaen sieraimistaan vedet ulos ja riipaistessaan itsensä kannelle. Myös veneen kokka ilmestyy pintaan. Homma on hoidettu. Jo oli temppu kymppi, sanomme.
Lats, lats, lats..... taas vakaa ääni laivalta. Matka jatkui, tunnit kuluvat. Suuremmitta kommelluksitta tulimme Haukkajärvelle.  Varhain aamuyöllä ohitimme Palssinsalmen. Koskelan silta ja talo häämöttävät harvan sumun läpi. Siinä on päätekohta, siihen jätämme kuorman.
Jätimme kahdeksan pyrästä, noin 16 000 tukkia Palmun Aaron stressiksi, saimme puomiletkan peräämme ja keula kohti Kuivalaa, Miettulaa ja Auvosinkoskea.
Tasan viiden aikaan loksutimme kohti halkorantaa. "Vetäkää langasta kolmesti", huuteli Eeki. Niin tapahtui ja voimakas höyrypilli antoi kolme pitkää, karmeaa huutoa, jotka eivät ollenkaan sopineet rauhalliseen kesäaamuun. Tiesimme, että tätä merkkiä kuuntelevat maissa olevat laivamiehet. He tietävät, että ylävirtaan ollaan tulossa ja vuoron vaihtoon.
Halkopoksit täytettyämme ja puoli kuuden huudot puhallettuamme istuimme hetkeksi. Väsymys alkaa tuntua, mutta tunsimme tehneemme vuoromme tunnollisesti ja se tuotti hyvää mieltä.
Lepikon läpi kulkevalta polulta kuului pehmeitä askelia ja oksien rasahtelua. Tohkan Lauri tuli sieltä miehineen ottamaan laivan ja vastuun kahdeksaksi tunniksi.
Päivävuorolla oli ollut huonoa tuuria. Kuorma hajosi Kepsunvirralla. Puomin pään haljettua pääsi paljon tukkeja karkaamaan. Niiden kasaus vei aikaa useita tunteja. Lautta hajosi uudelleen Niemelän mutkaa tehtäessä ja tuuli painoi tukkeja ulos pyräästä. Lauri oli merkinnyt tapahtuman lokikirjaan ja lisäsi kaneetin "Kaikki päin persauksia tänään".Saimme laivan ja kuorman illalla samassa paikassa, mihin sen aamulla jätimme. Tosin kuorma oli jo virrasta läåi. Olimme levänneitä ja latautuneita.
Melkoinen länsituuli puhalteli järvellä, joten jouduimme koukkaamaan kaukaa ennen kuin oikaisimme oikeaan suuntaan. Asetimme tavoitteen niin, että aamulla vaihdamme samassa paikassa.
Tutuksi käyneet rantamaisemat ohitettuamme ja normaalit työt suoritettuamme olimme taas Auvosissa ottamassa kuormaa. Eero tuli maista, eikä malttanut mennä nukkumaan. Keittelimme kunnon kahvit ja ihailimme heinäkuun yötä. Hiljaa soljui kuorma kapeassa virrassa. Menin ajokopin katolle tähyämään tuleeko kuorma kunnolla mutkan takaa. Eero istui laatikon kannella, veti norttitopan taskustaan, kaivoi tikut esiin ja sytytti verkkaisesti. Hänestä tuntui varmaan eksoottiselta, koska hän hyräili hiljaa laulua, jota ei ole laulettu ennen eikä sen jälkeenkään. "Italian sinitaivaan alla on naisia, on viiniä, on naisia kaikenlaisia. Hän mulle suukon suo ja viinimaljan tuo."
Kesäaamu tavoitti meidät Tarhajärvellä. Viiden huudot kuivalalaisille ja puoli kuuden aikaan on miettulalaisten vuoro ottaa hommat hoitoonsa.

(Sauli Vainosen juttu kokonaisuudessaan oli Kouvolan Sanomissa 24.6.1963
Väinölä-laiva kulkee nykyisin entistä ehompana ja Sissi-nimisenä Saimaalla. Alla olevat
uittokuvat Valkealan vesiltä ovat laivaemäntä Eeva Räisäsen albumista.)

Tänään on Talvipäivän seisaus vuonna 2015. Lämmintä on kuusi astetta. Horisontissa orastavaa oranssia ja Väliväylä virtaa vapaana.

Kiitos kaikille blogia seuranneille, hyvää joulun aikaa ja menestystä vuonna 2016!