Väliväylän kapeille ja matalavetisille väylän osille Nielsen kehitti höyrypnttuut. Alus oli neliskanttinen ponttooni, jonka päälle oli rakennettu konehuone. Sisällä oli koneisto eli höyrykattila, I-sylinterinen, 5-6 hevosvoimalla korkeapaineinen höyrykone ja tarpeelliset vaihteet tyhjänä kulkua ja hinausta varten. Alus toimi manntielossin tavoin. Kahdessa kulmassa olivat rullat vaijeria varten. Se kulki täysin vaijerin varassa, ohjata ei voinut. Vaijeri oli vedessä ja se oli kiristetty sopivissa kohdissa apuvaijereilla rannalle niin että ponttuu ja sen perään kytketyt pyräät kulkivat maihin kolahtamatta mutkittelevaakin reittiä pitkin. Nopeus oli hinattaessa 1-1,5 km/h ja tyhjänä kulkiessa 6-7 km/h. Alus hinasi noin 10 000 tukin kuormia ja puunkulutus oli noin 0,10 pm3/h. Öljyä meni kesässä 30 kg. Syväys oli pieni, sanottiin, että se kulki vaikka aamukasteessa.
Ensimmäiset alukset tehtiin Kotkassa ja kuljetettiin Saimaan kanavan kautta Myllylampeen ja Kärenlampeen. Muut tehtiin väylän varrella.
Puiset rungot kestivät monia vuosia. Ne talvihuolleettiin hyvin, rivettiin ja tervattiin. Arin paikka oli vesiraja, tarvittaessa lankutus vaihdettiin.
Nielsen kulki usein alkuaikoina Väliväylällä tarkkailemassa koneidensa toimintaa. Hän puhui norjalaisena huonosti suomea. Kerran hän istui höyryponttoolla puhumatta koko päivän. Iltapäivällä masinisti yritti puheille, mutta Nielsen vastasi tiukasti: "Teke sinä vain töö, mine fundeeraan".
Alukset nimettiin toimintavesistöjen mukaan kuten Myllylampi, Kärenlampi, Jänköjärvi, Lakanvirta, Kannuskoski, Kyykoski, Karhulanjärvi, Käyrälampi ja Mattilanjoki. Sota-aikana oli pulaa polttoaineesta ja ponttuita oli käytössä yhteensä 14 kpl.
Rutolassa ja Jängyllä alus oli saksa, Luumäellä röllä ja Valkealassa rölli. Pienet moottorialukset syrjäyttivät nämä ainutlaatuiset Nielsenin laatikot. Alusta ei ollut kaunis, sitä kuvailtiin niin, että tupakka-askin päälle on laitettu tulitikkulaatikko ja tupakkaholkki on pantu piipuksi.
Röllässä työskenteli kaksi tai kolme henkilöä. Konemies oli aluksessa ja kaksi tukkimiestä vuorotteli kuorman perässä. Aluksen äänen perusteella konemies kuuli sen sanovan alkuviikosta väsyneesti: "Kaiken kesää, tätä vetää" ja loppuviikosta ilman kuormaa kuljettaessa se nopeammalla vaihteella ääneteli "Tästäkö, tuostako?"
Konemies saattoi asua koko viikon aluksessaan. Perässä oli pystyasennossa katsika, josta tuli leivän särvintä.
Saksat,röllit, röllät katsastettiin kuten muutkin höyryalukset. Veikko Anonen kertoi eräästä juhannusaatosta:
toimeen"
Soutajien t"Katsastusinsinööri Verneri Luostarisella oli jo ikää ja varsinkin kokoa. Hänen ilmoittamiinsa katsastuspäiviin ei pyydetty muutoksia. Juhannusaatonaattona vuonna 1943 ylivientilaitoksen konemestari Aukusti Saikkoa ja Veikko Anonen komennettiin katsastusmatkalle kyytimiehiksi.
Kello seitsemän lähdettiin venellä Pitkänrännin alasuusta soutamaan. Ensimmäistä saksaa ajoi Veikon isä Emil Anonen. Häneltä Lustarinen kysyi: Miten toimitte, jos vesilasi hajoaa? Vastaus oli, että haetaan puoshaka ja vetäistään yhdellä nykyäisyllä molemmat hanat kiinni. Toinen kysymys oli, mitä tehdään jos kattilan paineet ovat liian ylhäällä. Vastaus oli, että sammutetaan kattilan alta tulet. Vastaukset tyydyttivät katsastusinsinööriä ja matka jatkui toiselle saksalle. Siellä Luostarinen koputteli kattilaa ja komensi Veikkoa: "Käypä poika katsomassa, onko piipun päässä kipinäverkkoa".
Pojalle oli etukäteen sanottu, että sanot sitten vain, että on täällä verkko. Todellisuudessa verkkoa ei ollut, eikä Veikko saanut sanottua sanaakaan. Kotona oli kielletty valehtelemasta missään asiassa. Meni hetki. Luostarinen odotti, Saikko odotti ja masinisti odotti. Viimein Luostarinen sanoi, "Vähän laidoilla taitaa olla" ja matka jatkui.
Kolmannen saksan masinisti pilkkoi puita. Hän oli jo juhannustunnelmissa. Kattilassa ei ollut paineita. Varaventtiili saatiin viimein pelaamaan. Lustarinen tuskastui, "Kai se jotenkin tulee toimeen.
Soutajien yöpäivä päättyi illalla klo 22:30, kun vene oli Pitkänrännin alapäässä.Juhannusaatto oli työpäivä, mutta työnjohtaja antoi sen ylityökorvauksena Veikolle vapaaksi.
Saksa Jänköjärvi oli mukana uittojen loppuun saakka. Se jätettiin ns.museoalukseksi. Runko purettiin vuonna 1999 ja konepeti siirtyi yksityisomistukseen. Samoin röllä Käyrälampi jäi museoalukseksi. Se purettiin mannsiirtotöiden tieltä myöhemmin.
 |
| Kyykoski kulki ennen sotia sekä Kyykosken ylä- että alapuolella Kuva: Kannuskosken marttojen kokoelmat |
 |
| Röllän "satamaa" kutsutaan edelleen Röllänrannaksi Kuva Kannuskosken marttojen kokoelmat |
 |
| Jängynjärven saksa korjattuna |