Esko Pakkanen on kirjoittanut 1040-sivuisen kirjajärkäleen uitoista. Lukemista siinä riittää pitkäksi aikaa. Katselin, mitä Väliväylästä kerrotaan. Mukava oli huomata, että mainintoja ja valokuvia oli yli 20. sivulla:

s. 31 Karttakuva Kaakkois-Suomesta 1700-luvun lopulla. Upsalan yliopiston kuvassa on ylälaidassa Väliväylä ja alempana sahatavaran tärkein rahtireitti Saimaan etelärannalta Viipuriin.

s. 105 Kirjoittaja ihmettelee Gutzeit-yhtiön vähäisiä Pielisjoen uittoja v. 1897. Vain 60 000 tukkia, vaikka Rutolan kautta kulki Väliväylään jo lähes puoli miljoonaa tukkia.

s. 154 Otsikko: Väliväylä ja Rutola. Kuvissa Väliväylän kartta ja Jängynjärven saksa.
s. 156 kerrotaan, että varppausponttoneja ts. saksoja, röllejä oli Väliväylällä suurimmillaan 14 kpl.

s. 286 kuva s/s Ristosta Kiurinvirralla, jossa se varppasi vv. 1891-1939. Risto palasi Jängynjärvelle 1958 ja työskenteli siellä uittojen loppuun asti.

s. 307 kuva höyryhinaaja Väinölän konehuoneesta 1950-luvulla. Töissä konemestari Hentunen ja lämmittäjä Vanhalakka.

s. 481 kuva Valkealan Karhulajärveltä, jossa varpattiin keluveneellä isoa pyrästä vuonna 1934.

s. 543 kerrotaan Gutzeit-yhtiön Saimaan aluksista lähinnä Kotkasta ja Ruttoisista. Sivulla mainitaan myös v. 1893 hankittu Aino-varppaaja, joka oli Ala-Kivijärvellä vv. 1909-1963.

s. 572 Matti Erosen v. 1956 ottama kuva röllästä Käyrälammella. Kannella istuvat Väinö Puustell, Urho Jokela ja Risto Palmu.

s. 578 kerrotaan s/s Kyykosken siirrosta v. 1922 Väliväylältä Pohjois-Karjalaan Ilomantsiin Nuorajärvelle.

s. 579 kerrotaan, miten uittoaluksia siirrettiin väylällä olevan kosken ohi erillistä siirtorataa myöten.
Väliväylällä siirrettiin Kyykosken ohi mm. Tirva-alusta.

s. 605 kerrotaan Gutzeit-yhtiön teknillisen johtajan Julius Nielsenin kehittämästä niputus- eli kimputuskoneesta

ss. 642-643 kerrotaan siirtolaitoksista, joita olivat Gutzeitin Rutolan lisäksi mm. Malmin Puutie, Siikajoen uittokanava, Pispalan tukkitiet, Vääksyn rillitie ja Orrain-Honkataipale.

s. 660 mainitaan Kyykosken sivulla kulkenut lyhyt rata, jonka avulla aluksia mm. Tirva siirrettiin koskipaikan ohitse.

ss. 801-803 kerrotaan lauttauskorvausten maksamisesta maanomistajille. Kuva uitosta Valkealan Jokelankoskessa v. 1909. Väinö E Hämäläisen kirjoittamassa kirjeessä v. 1946 kerrotaan ongelmista ranta- ja kalaustusvahinkojen korvausten kanssa.

ss. 948-950 kerrotaan laivamiesten koulutusvaatimuksista ja naisten mukanaolosta uittotöissä. Matti Erosen ottamassa kuvassa Väinö Puustell rasvaa röllän konetta v. 1954. Rapu-varppaajassa oli pimpsarina Leila Pyötsiä ennen laivaemäntänä oloaan.(s. 948)

s. 963 kerrotaan viiden Pyötsiän tyttären laivaemännyydestä s/s Väinölällä

s. 965 kuva Eeva Pyötsiästä laivaemäntänä s/s Väinölällä.

Leila Pyötsiä pimpsarintöissä Rapu-laivalla

Pyötsiän tytöt pituusjärjestyksessä; vas veljen vaimo Seija, Ritva, Eeva, Leila, Liisa ja Hilkka

Polkupyörä oli tarpeen, kun laivaemäntä pyöräili aamuisin kotoaan kauppaan, jäljitti sopivan laivaannousupaikan ja palasi illalla kotiin

Yhtiö tarjosi työntekijöille kahvit, kun miljoona tukkia oli kulkenut työpisteen läpi.
Jo vuonna 1916 ylitettiin miljoonan tukin raja. 1950-luvulla kahvit juotiin jo hyvissä ajoin heinäkuussa, kun kesän uittomäärä oli jatkuvasti yli 1,5 miljoonaa.

Kahvien juominen katkaisi mukavasti rutiinityöntekoa, mutta Rutolassa miljoonakahvit olivat koko kylän juhla. Niihin valmistauduttiin etukäteen ja niitä odotettiin. Tilaisuus oli viikonlopun yhteydessä, yleensä lauantaina. Jaakko Vuori piti puheen ja aikuisten pullakahvien lisäksi lapset saivat karamellejä.

Jatkojuhlassa tarjoiltiin uittomiehille tupakkaa ja IV-olutta. Yhteislaulua tehostamaan valmistettiin kiljua. Haitari soi ja iloa piisasi pitkälle yöhön. Rännin miehet poistuivat joskus kotiinsa jopa ränniä pitkin lasketellen.

Äidit varoittelivat kasvuiässä olevia poikiaan, että noihin juhliin ette mene. Mukana olleet nuoret uittomiehet muistelivat vielä aikuisina, miten miehekkäältä tuntui ottaa ensimmäinen oluthuikka.

Muualla Väliväylän varrella juhlittiin rauhallisemmin. Uittotalojen emännät keittivät porukalle kahvit, kun juhlatukki ohitti paikan ja loppupäivä oli vapaata. Laivoihin annettiin kahvipaketti ja rinkelipussi.

Tietoa, milloin kahvia saattoi odotella tuli laivamiesten mukana sekä sitä saattoi ennakoida myös pyräskirjanpidosta. Juhlatukin pyrääseen laitettiin pieni koivu merkiksi.

Viimeiset miljoonakahvit juotiin heinäkuussa vuonna 1963, jolloin väylän vähävetisyyden takia uitot lopetettiin 700 000 uitetun tukin jälkeen.

Entisaikojen tupakka-, juoma- ja tarvikevalikoimaa,, kuvat: Hilkka Mattila