Tukkien matkassa: Uittoa ja urheilua

Väliväylän varrella on tehty myös urheiluhistoriaa. 1950-luvun loppupuolella Valkealan Kepsunvirralla oli maailman ensimmäinen kesähyppyrimäki.
Mäkihyppyvalmentaja Lasse Johansson rakensi kirvesmies Asser Kolpon kanssa kotipihansa kalliolle kesähyppyrimäen. Latu-ura tehtiin hartsikarkalevystä. Hyppyri oli noin 3,5 metriä korkea. 70 cm pituisiin laudasta tehtyihin suksiin laitettiin sivuihin halkaistut muoviputket.
Hyppääjä laski mäestä sen aikaisessa normaalissa vauhtiasennossa ja hyppyrille tultaessa otettiin suoja-asento. Siinä vaiheessa sukset irtosivat, putosivat veteen ja hyppääjä tuli pää edellä veteen.
Kepsunvirralla kesäleireili mäkihyppääjiä Kuopiosta, Mikkelistä, Lahdesta ja Kouvolasta. Vesimäessä harjoittelivat mm. Eino Kirjonen, Aulis Kallakorpi ja Matti Pitkänen.
Norjalaisia ja amerikkalaisia mäkivalmentajia kävi ihmettelemässä suomalaista kesähyppyrimäkeä. Siitä oli laaja artikkeli mm. Time-lehdessä.
Mäenlaskua harjoiteltiin pääasiassa viikonloppuina, kun uitto ei ollut käynnissä.

Tukkilaiset olivat etupäässä urheilullista väkeä. Ruokatuntien lopuksi tai jos töistä oli muuten taukoja (esim. viiveitä hinauksissa) niin kilpailtiin vauhdittomissa hypyissä tai työnnettiin kuulaa. Sukellettiin pitkiä matkoja tukkien alta ja harjoiteltiin tukkilaiskisoja varten.

Ensimmäiset tukkilaiskisat pidettiin vuonna 1949 Kuhmossa. Ne olivat urheilua sekä kansanperinnettä. Alkuaan kilpailtiin uittoyhdistysten välillä.Todelliset työolot; kylmyys, majoituksen ankeus ja ammattisairauksien kierteet unohtuivat, kun kilpailijat panivat parastaan tukkilaisnäytöksissä ja -kisoissa.

Väliväylällä pidettiin omia kisoja pääasiassa Tirvalla. Ne olivat mieskohtaisia sekä työnjohtajapiirien välisiä joukkuekilpailuja. Kilpailulajeina olivat sumallajuoksu, puomillajuoksu ja tukilla melonta. Vuoden 1950 kisoissa voitti Lakkalan joukkue, toisena oli Tirvan joukkue ja kolmantena Jokelan joukkue. Tukkilaismestaruuden voitti Tirvan Toivo Gardemester.
Seuraavana vuonna molemmat mestarit Toivo Gardemesteri sekä Lakkalan joukkue uusivat mestaruutensa. Tosin Lakkalan Martti Vainonen ja Unto Nyyssönen antoivat mestari Gardemesterille hyvän vastuksen. Kilpailulajeihin oli tullut lisää keluaminen. Kisojen kuninkuuslajiin, ränninlaskuun otti osaa viisi kilpailijaa, joista voiton vei Paavo Ukkola Tirvalta. Yleisöä oli kisoja seuraamassa noin 2000 henkilöä.
Lappeenrannan seudun metsämiesjärjestöjen pitämissä Karhusaaren tukkilaiskisoissa vuonna 1952 mestaruuden voitti Pentti Markkanen Tirvalta. Mukana oli kilpailijoita Enso-Gutzeitilta, Wahl-, Kaukas-, Rauma-Repola- ja Karjalan Metsätuote-yhtiöiltä.
Vuoden 1953 Kymenlaakson tukkilaiskisat pidettiin Kymin Laajakoskella. Yleisöä oli paikalla noin 5000 henkilöä. Mestaruuden voitti Unto Nyyssönen Enso-Gutzeitilta. Seuraavina olivat Viljam Punkkinen ja Risto Jokinen.
Vuonna 1954 Etelä-Saimaan metsämiesjärjestöjen kisoja Vuoksen satamassa seurasi noin 2000 henkilöä. Nuorin osanottaja oli 15-vuotias ja vanhimmat nelikymppisiä. Koskenlaskua ei näissä kisoissa ollut. Kilpailulajit olivat sestominen, puomillajuoksu, sumajuoksu ja keluaminen. Mestaruuden voitti Unto Nyyssönen. Seuraavina olivat Teuvo Vanhalakka , Olavi Halinen ja Viljam Punkkinen.
Vuoden 1955 Kymenlaakson tukkilaiskisoja Elimäen Korialla seurasi yli 5000 henkilöä. Yleismestaruuden voitti E-G:n Unto Nyyssönen, joka silloin ainoana pystyi näytösluonteisesti tekemään hyväksyttävän tukkilaisvalan.
Savitaipaleen Partakoskella kisattiin vuosina 1955 ja 1957. Vuoden 1955 mestari oli E-G:n Teuvo Vanhalakka ja vuonna 1957 hauholainen Onni Valkama. Hän voitti myös samana vuonna pidetyt Karhusaaren tukkilaiskisat.
Tukkilaiskisoissa menestyneet "metsien mannekiinit" olivat haluttuja esiintyjiä erilaisissa kesäjuhlissa ja maatalousnäyttelyissä. Rohkeat miehet, kuohuvat kosket ja virtaavat pöllit olivat työn romantisoitu kulissi. Tukkilaiskisoja pidettiin kesän parhaaseen aikaan, juhannuksena ja kesäkuun lopulla. Vakiokilpailulajien lisäksi niissä oli joukkueille uinti-, soutu- ja köydenvetokilpailuja. Taukokohdissa viihdytettiin yleisöä laulu- ja musiikkiesityksillä.
Uittotyön vähetessä myös tukkilaiskisat hiipuivat.

Mauri Hastin ja Pekka Lankon toimittamassa kirjassa "Me tulemme taas" (Pohjolan Painotuote Oy/Rovaniemi 2009) on runsaasti tietoa valtakunnallisista tukkilaiskisoista.