Kyykosken maisemia v. 2015 Kuva: Hilkka Mattila
Vanha mylly kertoa voi monta tarinaa.
Ne kuulla voi, jos vanhan myllyn kieltä tajuaa,
sen kivi kuiskaa, ratas rupattaa.

Koskirikkaassa Väliväylässä on ollut aikojen kuluessa lukuisia myllyjä. Muutama on vielä jäljellä, osasta löytyy viitteitä. Esim. sukeltajapojat löysivät Kyykoskesta vanhan myllyn osia. Tirvan Pasin myllyllä asui viime sotien aikana  evakossa olleen Viipurin apteekin henkilökuntaa.

Kersantti Niinivaara muisteli asuinpaikkaansa:
"Myllyn ja pihan lävitse virtaavan puron yläjuoksulla, joka kuului vielä myllyn pihapiiriin, oli noin parin metrin korkuinen pato, jonka yli puron vesi mahtavasti vyöryi alas ja piti kodikasta kohinaa. Alajuoksulla suunnilleen myllärin asunnon portaiden edessä oli pieniä kallioputouksia, jotka antoivat oman lempeän äänen ja kirstallinkirkkaan sävelen puron ylläpitämään yötä päivää soivaan konserttiin." Kirjassa Niinivaara Friz P: Kuinka makkarasta tuli salonkikelpoinen. Karisto 2006

KANNUSKOSKEN VEHNÄMYLLY

Kannuskosken vesivoimalla on pyöritetty myllyä kauan. Veden putoamiskorkeus on 60 cm. Myllyssä on kiviparit rukiille, vehnälle, ohralle ja rehuviljalle.

Myllyn iästä ei ole varmoja tietoja. Mylly- ja sahalaitos hankittiin Mankin suvulle pakkohuutokaupasta joskus ensimmäisen maailman sodan aikoina. Omistaja Elias Mankki oli lähtöisin Valkealasta. Myllyn asiakkaat tulivat Luumäen lisäksi Valkealasta, Sippolasta, Mäntyharjulta, Savitaipaleelta ja Kouvolan kylältä. Tunnissa jauhettiin viljaa 250 kg ja vuorokaudessa meni kivien läpi  n.2500 kg erilaisia jyviä. Sotien aikana ja niiden jälkeen toiminta oli suurimmillaan. Sunnuntaina puolenpäivän aikaan käynnistettiin mylly ja se pysäytettiin vasta lauantai-iltana.

Olavi Mankki muisteli, että hyvien jauhojen salaisuus perustui myllärin tieto-taito-osaamisen lisäksi sihtikoneen sihtikankaiden järjestykseen.

JYRÄÄN MYLLY

Valkealan huomattavin ja ainoa tullia vastaan jauhava mylly oli Jyräänkoskessa. Vuonna 1688 sen omisti Pyhtään Siltakylässä oleva ratsutila. Myllyä vuokrasi Jöran Strarch, joka palkkasi sinne myllärin ja perusti myllyn oheen krouvin. Vuonna 1858 myllyn omisti Luumäeltä tullut Fredrik Heikinpoika Hämäläinen, joka muutti myllyn ja  sen yhteydessä olleen ryynilaitoksen turbiinikäyttöiseksi. Villatamppia ja pärehöylää käytettiin pienemmällä vesipyörällä ja turbiinilla. Fredrik Hämäläinen poika Johan Hämäläinen ja tyttärenpoika Kosta Ikonen jatkoivat myllyn toimintaa. 1900-luvun alkupuolella Johan Hämäläisen osuuden osti Jalmari Kiviranta. Mylly oli aikoinaan nykyaikainen ja sen käyttö vilkasta. Eteenkin viime sotien aikana jauhamista riitti aamusta iltaan ja joskus läpi yönkin.
Konsta Ikonen kuoli v. 1944 ja Jalmari Kiviranta 1950-luvulla. Jalmari Kivirannan poika Eino Kiviranta hoiteli jonkin aikaa myllyä, kunnes Konsta Ikosen perikunta osti koko myllytoiminnan itselleen. Myllyä ja sähkölaitosta hoiti Oiva Ikonen.
Jyrään mylly paloi 27.6.1968.

JOKELAN MYLLY

Perimätiedon mukaan Jokelan mylly sijaitsi aikaisemmin ennen koskea ylälaskun paikkeilla. Todennäköisesti se on siirretty nykyiselle paikalle siinä vaiheessa, kun vesiratas on vaihtunut turbiiniksi. Tällöin on tehty nostettavin ja laskettavin luukuin oleva pato. Uittojen takia rakennettiin tukeille oma ränni ja sivuun kalaportaat. 1920-luvun alussa pato tehtiin Virrannimen navetan seinistä.

Myllyssä oli kaksi kiviparia ja kuorimakone eli bahma. Myöhemmin lisättiin kauraryynien tekemistä varten yksi kivipari koneineen. Myllyllä oli myös pärehöylä. Jauhot olivat hyvässä maineessa ja asiakkaat tulivat Jokelasta, Saarennosta, Ruotsulasta ja Kouvolan kylältä. Mylläreinä toimivat mm. Eljas Juutila, Edvard Pyötsiä, Unto Hämäläinen, Vihtori Pyötsiä, Toivo Honkanen ja Kalle Poikolainen. Mylly ja myllytupa kuulivat paljon tarinoita. Siellä keskusteltiin maailman politiikasta, oman maan tapahtumista sekä Valkealan kunnan ja omien kylien asioista.

Myllyssä jauhettiin viimeisen kerran vuonna 1955.

Emil ja Matti Eronen Jokelan myllyn sillalla v. 1940. Kuva Matti Erosen kokoelmista

Kuva: Kannuskosken marttojen kokoelmista