Valkealan papinpoika, insinööri Daniel Colliander perusti Kannuskoskelle Ruokokosken Valkealan puoleiselle rannalle vuonna 1882. Vuosituotanto vaihteli 400-1300 tn välillä vuosina 1883-1922.

Hiokearkit muodostettiin pyörivän rummun päällä, jossa oli pinnalla tiheä seulaverkko eli viira. Kun rumpu pyöri niin vesi kulkeutui viiran läpi ja sen pinnalle muodostui ohut hiokekerros. Kerroksen paksuutta lisättiin, kunnes se oli tarpeeksi paksu ja tiukukello kilahti ja arkki otettiin viirasta. Puolimärät arkit puristettiin vesipaineella ja arkkikerroksen välissä oli suora viiralevy. Vesi pursui näin massasta pois.
Arkit ripustettiin lakanatekniikalla kuivumaan kuumaan ja ilmastoituun huoneeseen naruille tai "piruniken laudoille". Kuivat hiokearkit puristettiin ja sidottiin rautalangalla paaliksi.

Hiomapuut uitettiin vettä pitkin tehtaalle ja hiokepaalit kuljetettiin hevoskyydillä Riihimäki - Pietari radan varten Kaipiaisten asemalle. Asemalla hiokepaalit lastattiin rautatievaunuihin. Osa vietiin Venäjälle ja osa Kotkaan lastattavaksi laivoihin ja ulkomaille. Vuodesta 1915 paalit vietiin Pajarin asemalle.

Paikkakunnalla oli  innokas Etelä-Suomen kirjeenvaihtaja. Ohessa tiedotteita Kotkassa ilmestyvään lehteen:

Haapapuut käyvät kaupaksi hyvin nykyään Valkealassa Kannuskosken tehtailla, koska kymmeniä hevosia vetelee joka päivä niitä sanotun tehtaan varastotarhaan, minne niitä jo onkin kasautunut monen monia suuria läjiä. Tarkoitus lienee noista puista ruveta valmistamaan pahvia, jonninmoista tavaraa tätä ennen on tehty ainoastaan kuusista sanotussa tehtaassa. (9.4.1903)

Puolukkalaatikot valmistuttaa haapapuusta Valkealassa Kannuskosken tehtaan insinöörirouva C Colliander, joka sanottuja marjalajeja välittää suuret määrät Saksaan, missä mainitut marjat käyvät erittäin hyvin kaupaksi sanotunlaisissa laatikoissa, mitkä eivät muuta marjojen makua. (22.8.1903)

Lauluseuraa hommattiin jo tässä taka-aikoina tänne Kannuskoskellekin, Monilukuisesti liittyi jäseniäkin seuraan varsinkin nuorisosta, ja niin syntyi kuin syntyikin lauluseura, jonka toiminta alussa näytti olevan jota kuinkin vilkasta, sillä harjoituksia pidettiin opettaja J Nikulaisen johdolla kahtena jopa kolmenakin iltana viikossa. Mutta ennenpitkään jo alettiin huomata velttoutta seuran jäsenissä, sillä yksi toisensa perästä jäi pois harjoituksista, joten vihdoin uupui koko puuha. Ja sitä untaan se on saanut uinua kaikessa rauhassa jo parisen vuotta. Vaan kuulkaapa te Kannuskosken seudun nuoriso sekä vanhemmatkin kellä vaan ääntä on. Kun ne alkaa pimeät illat pitkine puhteineen, niin alkakaapas taas käymään illanvietossa tehtaan kansakoululla, siellä opettaja Nikulaisen avustamana - joka on kyllin kykenevä ja ehkäpä on halukaskin taas rupeamaan laulun johtajaksemme - yrittäkää uudella innolla saada nostetuksi pystyyn se kauan nukkunut Kannuskosken lauluseura. Sillä olihan laulut, joita siellä seuran keskuudessa harjoiteltiin ylevän kauniita, joita vastoin nuo kujilta kuullut ja oppimamme viisut ovat yleensä sitä laatua, että niitä kuullessaan syrjäistäkin hävettää. Torvisoittokuntakin on täällä aikoinaan ollut toimessa, vaan siihen en tahdo tällä kertaa enempää kajota, sillä kun on johtajan puute, niin uinukoon rauhassa. (3.9.1903)

Paljon kettuja on pyörinyt Kannuskosken lähellä Luumäellä tänä syksynä, kun siinä liki tienoilla on hevosen haaska raadeltavana. Ruokaa on niillä siitä raadosta ollut runsaasti, joten ne eivät ole mitään välittäneet pyydystäjän paloista. Sitten ovatkin säilyttäneet turkkinsa omanaan, vaikka ihmisetkin ovat niitä kovasti himoineet. (2.2.1904)

Oikeaan osattu on se teko, kun Kannuskosken tehtaalla Valkealassa tässä aivan äskettäin entisen mestarin pois siirryttyä, siihen samaan toimeen otettiin muudan kykeneväksi tunnettu työmies. Toiset työläiset tuota kadehtien eivät olisi sitä kunniaa suoneet toverilleen ja koettivat sitä tapahtumaa kaikin tavoin estää, muutamat aikoen kokonaan töistäkin lakata; mutta isäntä piti jalon päätöksensä lujana ja niin johtaa uusi mestari innolla ja taidolla tehden työtä, vaikkakin entisten toverien mielet - ovat vielä kuohuksissa. (2.2.1904)

Männyn ja kuusen käypyjä on ruvettu ostamaan Valkealassa Kannuskosken tehtaalle noiden havupuiden siementen saantia varten. (4.2.1904)

Rekiretken teki Valkealasta Kannuskosken tehtaan nuoriso tämän kuun 24 päivänä Luumäen puolelle Pajarin taloon, jossa myöskin poikasia oli kokoontunut. (4.2.1904)

Sähkövaloa ruvetaan hankkimaan Valkealan Kannuskosken tehtaalle. Siihen tarvittavia alustavia laitoksia on ryhdytty jo valmistelemaan. (6.2.1904)

Ensimmäinen sähkölamppu loisteli Kannuskosken tehtaalla Valkealassa tämän kuun 13 päivän illalla ja seuraavana yönä valaisten puuhiomorakennuksen toista kerrtosta. (18.2.1904)

Puiden vedättäminen Kannuskosken tehtaalle Valkealassa on nykyään ollut vilkaassa vauhdissa. Pitkiä pinoja sekä kuusi- että haapapuita pahvin tekoa varten on siten kasautunut varastotarhaan sekä samoin halkokentälle. Seutulaiset ovat siten saaneet kelvollista raha-ansiota. (1.3.1904)
Lähde: Timo Lehmusen masinistikirje 6/2013

Kannuskosken puuhiomo toimi 56 vuotta. Vuoden 1939 syksyllä toiminta keskeytyi, eikä alkanut enää uudelleen.

Vanhoja kuvia Kannuskoskelta Kannuskosken marttojen kokoelmista: