70 vuotta sitten elettiin jatkosodan päiviä. Sotien aikana tanssiminen oli kotirintamalla kielletty. Tanssi on aina ollut osa nuoruutta. Silloilla, ladoissa sekä muissa sopivissa ja sopimattomissa paikoissa kokoonnuttiin salaa tanssimaan. Sodan kauhuja yritettiin edes hetkeksi unohtaa. Jos poliisi sai vihiä asiasta, tanssit lopetettiin välittömästi.
Nuoriso levitti tietoa tansseista suusanallisesti. Erään kerran jatkosodan aikana Voikkaan Mattilassa piti olla tanssit. Koska pitopaikaksi kaavailtu lato oli pieni ja sen lattia huono, väki siirtyi Multahoviin Kymi-yhtiön isoon latoon.
Utin kyläpoliisin johtama kahdeksan kyläpoliisin joukko tuli paikalle. Gramafoni rikottiin ja sen omistajat pahoinpideltiin. Naiset komennettiin riviin toiselle puolelle tietä ja miehet toiselle puolelle tietä. Naisia seisotettiin kaksi tuntia ja miehiä kolme tuntia ennen kuin heidät päästettiin kotiin. Tanssijoita uhkailtiin sakoilla ja nimien julkaisulla Kouvolan Sanomissa. Lehti julkaisi kuitenkin vain pienen ilmoituksen salatansseista ja niiden keskeyttämisestä. (lähde:Saarento-Jokelan kyläkirja).

Kun rauhan aika koitti, rakennettiin uusia tanssipaikkoja kovalla vauhdilla. Väliväylän varrella oli monta tanssipaikkaa esim. Hyppälän lava Utissa, Tirvan ja Kannuskosken lavat sekä Luumäen Risulahti. Ketterät tukkilaiset tanssivat mielellään. "Muistatkos kuinka tytöt me ennen, hurmattiin polkalla vaan".
Höyryhinaaja-Immola pysähtyi joskus järvelle ja laivaväki kävi pari tuntia pyörähtelemässä ennen kuin matka jatkui.

Lavoilla Uttia lukuun ottamatta tanssitaan edelleen. Niillä on teatteria, senjorien päivätansseja ja muutakin ohjelmaa järjestetään.

19.7.2014 klo 16.00-20.00 Risulahden lavalla oli Suvisäpinät. Lukuisa joukko paikallisia yhdistyksiä esitteli toimintaansa. Lapsille oli paljon ohjelmaa; seikkailurata,  erilaisia tehtäväratoja, touhupaikka ja poniajelua. Kaikenikäisille oli karaokelaulua, mölkkykisaa ym. ym.

Väliväylän uittojen kuvanäyttely oli mukana herättelemässä mieliin muistoja ja tarinoita. Tässä yksi muisto ajasta, jolloin ei ollut pankkitilejä eikä -kortteja.
"Tukkilainen HK piti kaikki rahansa aina mukanaan. Hän oli ketterä liikkumaan puiden päällä ja menestystä oli tullut myös tukkilaiskisoissa. Kerran hän kuitenkin luiskahti veteen ja rahat kastuivat. Kertoja kuvaili, miten isoja seteleitä oli kuivamassa Lakkalan uittotalon pitkällä pöydällä."