Edelleen Kannuskoskella kosket kohisevat ja mylly jauhaa. Vesistö halkoo kylää kapeikkoina, järvinä ja virtoina.
 
Kannuskosken kuohuja; Mankin patorännin pituus oli aikoinaan 40 metriä 

 
Ruokokoski, jossa uittoränni oli aikoinaan 72 metriä
 
Väliväylän uitto työllisti uiton viimeisinä vuosina vv. 1952-1964 yhdessä vuorossa työskenneltäessä 18 henkilöä ja kahta vuoroa tehtäessä 32 henkilöä. Koko kylä opettajaa ja räätäliä myöten oli mukana uittotyössä. Mukava oli kokea, että uittoa muisteltiin myös koko kylän voimin. Kannuskosken seuratalolle tuli helteisestä säästä huolimatta noin 100 henkilöä 13.7.2014 muistelemaan Väliväylän uittoja.
 
 
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Timo Joukanen toivotti väen tervetulleeksi. Laulettiin Kymenlaakson laulu ja dia-esityksen myötä heräteltiin muistoja ja keskustelua. Uittoasiantuntijat vasemmalta Teuvo Nikunen, Martta Lakka, Viljam Punkkinen, Matti Saarilaakso, Olavi Sorsa, Erkki Venäläinen ja Timo Rauhala kertoilivat kukin työhistoriaansa ja ajankuvia. Tukkilaiskisat, röllit, pimpsariajat, uittotyön vaaranpaikat ja monet, monet muistot palasivat mieliin. Yleisö eli mukana ja tuli mukaan keskusteluun. Alli Backas oli tullut paikalle Liljendalista saakka.

 
Loppulauluna oli Karjalaisten laulu: Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa. Säveleitä salo huokuu, ikihongat humajaa.
 
Vielä on otva paikoillaan...... Kuvat: Hilkka Mattila