Väliväylällä uitettiin puita vajaa 74 vuotta. Niiden vuosien aikana Suomi itsenäistyi ja matka hyvinvointivaltiota kohti alkoi. Sotien aikana koettiin kipeitä asioita. Kauniin luonnon lisäksi reitin varrelta löytyy muistomerkkejä.

UITON MUISTOMERKKEJÄ

Uittolaitteet Kannuskosken otvaa lukunottamatta on purettu. Pitkänrännin suuhun on jängynrantalaisten toimesta tehty entisten mittojen mukaan lehtikuusesta ja männystä 50 metrin pätkä muistoränniä. Paikalla on tekstein ja kuvin uitosta kertova taulu.

Jängyn erämiesten majan pihapiirissä on vuonna 2009 valmistettu Väliväylän uittojen muistomerkki.
Siinä saksan ankkuri on kiinnitetty Salpalinjan kiveen .

VAHVOILLE NAISILLE

Suomen senaatin eli hallituksen (valkoiset) ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen (punaiset) välillä käytiin 27.1.-16.5.1918 sota. Saksa tuki valkoisia ja Venäjä punaisia.

Yleislakko alkoi ja Rutolan työläiset sulkivat sahan ja koulun. Sodan alettua he saivat aseita ja siltoja vartioitiin ja tehtiin joitakin ruokatakavarikkoja. Sodan loppuvaiheessa miehet pakenivat metsiin, mutta palasivat pian koteihinsa, koska missään tappotoimissa ei oltu mukana.

26.4.1918 valkoiset tulivat Rutolaan ja vangitsivat miehet. Nopeassa oikeudenkäynnissä heidät tuomittiin kuolemaan. Tuomioon riitti sahan ja koulun haltuunotto. Toukokuun alkupäivinä heidät ammuttiin Lappeenrannan linnoituksen valleilla nykyisen maakuntamuseon takana. Pikateloitukset jatkuivat, vaikka Mannerheim oli ne kieltänyt.

Rutolaan jäi 26 leskeä ja 60 orpoa. Saha seisoi. Naiset ja lapset asuivat yhä yhtiön asunnoissa. Työtä ja ruokaa ei ollut.

Heikki Hietamies on kirjoittanut kirjan "Naisten talvi", jossa hän kuvaa sodan jälkeistä aikaa Rutolassa. Siinä odotetaan mustikoiden kypsymistä ja perunasatoa, haaveillaan sokerista ja vehnäjauhoista.

Rutolan naisille pystytettiin vuonna 2003 muistomerkki. Tekstin merkkiin on kirjoittanut entinen pääministeri ja historian harrastaja Kalevi Sorsa, joka vietti osan nuoruudestaan Lappeenrannassa ja Savitaipaleella. "Rutolan urheille naisille, jotka ottivat osakseen raadannan ja vastuun jälkipolvesta, kun vaino vei miehet 1918".

HUOPAISEN MUISTOMERKKI

Sodan aikana kulki Luumäen halki monia kymmeniä pakolaisia punaisen rintaman läpi kohti pohjoista ja valkoista rintamaa. Salainen Sianpää-niminen postitie kulki Kotkasta Savitaipaleen kautta Mikkeliin.

Antti Jaakkola Haminan Kolsilasta pakeni vangitsijoitaan yhdessä haminalaisten Eino Hauhian, Nikolai Jaffen, Eugen Maconin ja Matti Tynyksen kanssa. Matkalla he tapasivat neitoset Helmi Husgafelin ja Aino Lainion sekä sippolalaiset Hugo Purhon ja Einar Katteluksen. Ratavartija näki seureen rautatien ylitysjäljet ja ilmoitti punaisille. Taavetista lähtenyt osasto saavutti heidät Savitaipaleen Kaulion kylässä. Samassa yhteydessä pidätettiin luumäkeläinen suojeluskuntalainen Matti Pukki.

Vankeja kuulusteltiin Taavetissa. Rautievaunussa vietetyn yön jälkeen heitä vietiin kahdessa hevoskuljetuksessa Savitaipaletta kohti. Ensimmäisen kuöjetuksen kaksi miestä ammuttiin lähellä Savitaipaletta ja kahdeksan Huopaisenvirran sillalla.

Huopaisenvirran tapahtumista on kirjoitettu useassa teoksessa mm. Olli Korjus Nimi nimeltä - luoti luodilta (2008) ja Pentti Pylkkö Vaiettu vuosi - Savitaipaleen rintama (2013)

Lakitieteen ylioppilas Aino Lainon tuntematon ystävä kirjoitti heti sodan jälkeen muistorunon Ritarineidon satu:

Loppui satu ja hiillos raukee, istumme vaiti - vain tuijottain. Kuinka ah tyhjyys ylitse aukee liekkilinnojen loistavain. On kuin hiljainen nyyhkytys soisi - vai meren valitus vainko se oisi?
Peittyy silmäsi kyyneliin. Miksi, miks satu päättyy niin? Miksi niin pian saapuu yö? Ulkona syksyn laine lyö.

Sua muistan kerran meren kalliolla kuin nuoren valkean vestaalittaren. Sä seisoit ylväällä asennolla ja kädet ylöspäin kuin rukoillen. Sun silmäs säihtyi sielus nuorta tulta ja auringossa kiilsi kutries kulta.

Niin lienet käynyt kohti kuolemaasi sä lailla valkean vestaalittaren. Tää vala sielussas: kaik eestä maasi, päin pystyin murhaajaas uhmaten. Sä lienet seissyt suurna kuolemassa - sun pääs kuin nuoruuden glooriassa. 

Salpalinjan panssariestekiveen on kiinnitetty höyryponttoonin ankkuri ja muistolaatta.

Vahvojen naisten muistolle-muistomerkki korostaa vastuuta, jonka punalesket ja -orvot joutuivat ottamaan vuoden 1918 tapahtumien jälkeen

Huopaisenvirran muistomerkki on sodan nuorille uhreille. Huopaisenvirralla myös taisteltiin sodan loppuvaiheessa.