Ennen juhannusta sain Päätalo-instituutista kirjeen. Tukkien matkassa-kirja oli saanut I palkinnon vuoden 2015 Möllärimestari-omakustannekilpailun Tietoteokset-sarjassa. Iloinen olin kovasti, edellinen kirjoituskilpailu-palkinto oli kansakouluajoilta raittius- ja henkisistä kilpailuista.

Raadin arvio kirjasta on: Järvi-Suomen eteläisintä reittiä kuljetettiin Pielisen ja Saimaan puuta Kymijoelle ja edelleen Kotkaan. Hilkka Mattila on perehtynyt tämän vesireitin 70-vuotiseen historiaan tukinuitossa ja vaurauden tuojana alueen ihmisille.

 Mattilan työ on todella perusteellinen ja arvostuksen arvoinen. Kirja herättää mielenkiinnon tukinuiton historiaan myös niiden osalta, joille maisemat eivät ole tuttuja. Erityisen merkillepantavaa on se, että Mattila on paneutunut myös laivojen tekniikkaan ja alueen karttoihin selventäessään tukinuittoa.

 Kirja ei ole vain alueen historiaa, sillä on myös laajempaa merkitystä aikalaiskuvauksena. Runsas kuva-, piirros-, ja kartta-aineisto tukee kerrontaa. Teksti on sopivan tiivistä eikä juurikaan lähde rönsyilemään, vaikka sopivia anekdootteja onkin kirjan varrelle siroteltu.

 Iloinen olin myös arvostelusta. Kirjaa ei kukaan lähde kirjoittamaan kiitoksen toivossa, toki se lämmittää. Kirjan tekemisessä on monta vaihetta; aiheen valinta, tiedon kerääminen, apurahojen anominen, kirjoitusvaihe, korjailu, kuvien ja karttojen haku, haastattelut, korjailu, taloussuunittelu, taitto, korjailu, paino, markkinointi, myyminen, arvostelujen pyytäminen, markkinointi, myyminen jne...

Elämyksiä kaikki edelliset ovat, mutta kirjoituspalkinnon hakeminen Taivalkoskelta on elämys, jota en voinut jättää väliin. Kunta on hienosti tuotteistanut suuren poikansa Kalle Päätalon. Esitteen mukaisesti tarjolla oli herkullinen kattaus hengen- ja ruumiinkulttuuria. Ohjelmaa oli laidasta laitaan; konsertteja, teatteria, retkiä, näyttelyitä, tansseja, pruasniekka, perinnekinkerit jne....
Kaikkiin ei ehditty. Herkon vene oli tervattu ja pärekatot tehty, kun päästiin Kallen lapsuudenkodin Kallioniemen maisemiin.

Palkintojenjako oli lämminhenkinen tilaisuus, jossa oli lähinnä palkittuja ja palkinnon jakajia paikalla. Ihailtavaa oli, että muutama palkittu oli osaltunut jo 10 kertaa kisaan. Kunnan tarjoamat kakkukahvit maistuivat. Paikalliset ihmiset olivat luonnollisia ja ystävällisiä, helposti lähestyttäviä ja rauhallisia. Vapaata majoituspaikkaa oli työläs löytää, keskusta oli jo varattu. Reilun 20 km:n päästä löytyi mökkimajoitus, jossa saunoja ei oltu säästelty. Oli sisä-, tynnyri-, kota- ja savusauna. Isäntäväki olisi tuonut vielä kylpytynnyrin, jos olisi toivottu. Oli luontoa ja mukavuuksia, puhdas olo sisällä ja ulkona.

Iijoen uittojen muisto elää Taivalkoskella. Veikko Haukkavaaran teos Uneutettu vonkamies Kallen kodin päärakennuksen takana, Jokijärven rannalla, valvoo viimeisten uitonhäntien hyvästijättöä Jokijärvelle.

Uneutettu vonkamies

Taivalkoski

Kallioniemi sateisena kesänä 2015