Yhtiö tarjosi työntekijöille kahvit, kun miljoona tukkia oli kulkenut työpisteen läpi.
Jo vuonna 1916 ylitettiin miljoonan tukin raja. 1950-luvulla kahvit juotiin jo hyvissä ajoin heinäkuussa, kun kesän uittomäärä oli jatkuvasti yli 1,5 miljoonaa.

Kahvien juominen katkaisi mukavasti rutiinityöntekoa, mutta Rutolassa miljoonakahvit olivat koko kylän juhla. Niihin valmistauduttiin etukäteen ja niitä odotettiin. Tilaisuus oli viikonlopun yhteydessä, yleensä lauantaina. Jaakko Vuori piti puheen ja aikuisten pullakahvien lisäksi lapset saivat karamellejä.

Jatkojuhlassa tarjoiltiin uittomiehille tupakkaa ja IV-olutta. Yhteislaulua tehostamaan valmistettiin kiljua. Haitari soi ja iloa piisasi pitkälle yöhön. Rännin miehet poistuivat joskus kotiinsa jopa ränniä pitkin lasketellen.

Äidit varoittelivat kasvuiässä olevia poikiaan, että noihin juhliin ette mene. Mukana olleet nuoret uittomiehet muistelivat vielä aikuisina, miten miehekkäältä tuntui ottaa ensimmäinen oluthuikka.

Muualla Väliväylän varrella juhlittiin rauhallisemmin. Uittotalojen emännät keittivät porukalle kahvit, kun juhlatukki ohitti paikan ja loppupäivä oli vapaata. Laivoihin annettiin kahvipaketti ja rinkelipussi.

Tietoa, milloin kahvia saattoi odotella tuli laivamiesten mukana sekä sitä saattoi ennakoida myös pyräskirjanpidosta. Juhlatukin pyrääseen laitettiin pieni koivu merkiksi.

Viimeiset miljoonakahvit juotiin heinäkuussa vuonna 1963, jolloin väylän vähävetisyyden takia uitot lopetettiin 700 000 uitetun tukin jälkeen.



Entisaikojen tupakka-, juoma- ja tarvikevalikoimaa,, kuvat: Hilkka Mattila