Kuusankosken Pilkanmaalla asuva Timo Lehmunen on höyrykone- että höyrylaiva-expertti. Hän on vuosien mittaan koonnut melkoisen tietomäärän Väliväylän uitoista. Timo ei panttaile tietojaan vaan olen  saanut häneltä lukuisia "höyrykirjeitä" ja apua tietojen keräämisessä.
Timo on myös karavaanari ja 23.-25.5.2014 hän toi karavaanariystäviensä ihmeteltäväksi Valkealan Kevättiin omatekoisen höyryaluksensa Kellokallio2:n. Venemessuilla alus keräsi kovasti ihailijoita. Esillä oli myös kuvia Väliväylällä käytössä olleista höyryaluksista.
Minulla on kirjani alusluettelossa 14 höyryalusta. Timolla oli lisäksi mukana kuva Saimaan puolella hinanneesta  Ruttois-höyryvarppaajasta. Se rakennettiin 1891 Varkaudessa. Pituus oli 23,1 x leveys 4,80 x syväys 1,70 m. 52 IHV, compound-kone oli rakennettu Varkaudessa ja höyrykattila myös siellä. Alus toimi Rutolan ylivientilaitoksen linjavarppaajana.
Jätin kirjasta pois myös Rutolassa ja Saimaalla toimineen höyryhinaaja Pankalan. Sen rakennusvuosi ei ole tiedossani. Pituus 12,20 x leveys 3,10 m. Alus oli Kuokkaistenkosken rautaruukin käytössä Pielisellä ja siirtyi vuonna 1904 Ab Pankakosken nimiin, jolloin sitä uudistettiin Lehtoniemen konepajalla. Pankakosken oston yhteydessä alus siirtyi W. Gutzeit & Co:lle vuonna 1909.  Alus upposi Pien-Saimalla 1920-luvulla.
Rutolan uittajat muistelivat tapausta: Elettiin kieltolain aikaa ja Pankalaa oltiin siirtämässä hinaamalla Savonlinnaan. Alus oli sidottu höyryhinaaja Hovinsaaren perään ristikkäisillä kiinnitysköysillä, jolloin sen piti kulkea perässä ilman ohjausta. Pankalan miehistö siirtyi Hovinsaareen naukkailemaan porukalla pirtua. Aamulla huomattiin, että perässä oli vain kiinnitysköydet. Uppoamispaikka jäi arvoitukseksi.
Muita Rutolan alueella kulkeneita höyryaluksia olivat Aino ja Antti. Aino siirtyi vuonna 1909 Ala-Kivijärvelle. Toinen Ala-Kivijärven höyryalus oli Jylle.
Jängynjärven ja  Ylä-Kivijärven alueella kulki höyryvarppaaja Wäinölä, joka siirrettiin v. 1952 höyryhinaaja-Väinölänä Valkealan vesille. Tilalle Ylä-Kivijärvelle tuotiin höyryhinaaja Immola. Pienempiä höyryaluksia olivat Jängyllä Ola ja Risto. Risto oli vuodet 1891-1939 Tirvan alapuolella ja vuodesta 1958 uiton loppuun Jängyllä. Ola dieselöitiin vuonna 1953. Jänkö hinasi Jängynjärvellä vuodet 1891-1923. Sen nimi on nykyisin Koitere.
 Höyryvarppaaja Kyykoski kulki Kannuskosken ja Kyykosken väli vuodet 1909-1921. Sen nimi on nykyisin Möhkö. Höyryvarppaaja Tirva oli väylällä Tirvan yläpuolen vesillä vuodet 1892-1952 ja Sievä Tirvan alapuolella vuodet 1908-1951. Rapu varppasi väliä Auvonen-Koskela vuodet 1893-1955, jonka jälkeen se romutettiin.
Reitin viimeinen höyrylaiva-Lappala veti tukkilauttaa nimikkojärvensä yli vuoteen 1953 saakka.
Todella ainutlaatuisia höyryaluksia koko Suomessa olivat Väliväylän höyryponttoonit eli ns. saksat, röllit tai röllät. Ne nimettiin kulkuvesistönsä mukaisesti eli mm. Myllylampi, Kärenlampi, Uirinjärvi, Jänköjärvi, Jängönsuu, Lakanjärvi, Lakanvirta, Kannusvirta, Kyykoski, Taikinakoski, Kiurinvirta, Karhulanjärvi,, Kärenlampi, Jokela ja Mattilanjoki.

 Alukset kulkivat uittokesien ajan työvesillään vuorokaudet ympäri. Miehistö oli paikkakuntalaisia. Laivan pillin huuto aloitti kesän ja rytmitti muutenkin paikkakunnan elämää.

 
Timo Lehmunen esittelemässä Kellokallio2:sta ja Väliväylän höyryalusten kuvia 24.5.2014