Antti Suursalmi syntyi Luumäellä Salmen kylässä. Nuoruutensa hän vietti Pietarissa, jossa oppi venäjän kielen. Sen johdosta häntä alettiin kutsua Luumäellä Ryssä-Antiksi.
Talvisin hän toimi kulkukauppiaana. Antti puhui ja nauroi paljon. Kauppamatkat kylästä kylään hän kulki jalkaisin. Laukussa oli mukana kaikenlaista pientä rihkamaa kuten peilejä, kampoja, nappeja, neppareita, neuloja, naskaleita, ompelulankoja, kantti-, ja kuminauhoja yms. Tervehtiessään Antti nauroi ja nosti korkealle karvahattuaan. Kaupanteon ohessa hän tanssi ripaskaa ja näytti miten norjasti lapikas nousi kannikkaan.
Antti tunnettiin laajalti Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa, erityisesti Viipurissa hänellä oli paljon ystäviä. Luumäen ulkopuolella häntä kutsuttiin Salmen Antiksi.
Keväisin Antti oli mukana jokiuitoissa. Vielä 1940-luvulla hän toimi työnjohtajana Naistenjoella.
Kesät Antti vietti kalastaen. Taloista hän vuokrasi kaloja vastaan veneen, onki ja uistin hänellä oli omasta takaa.
Kerran kauniina kesäpäivänä Antti oli kalassa Ala-Kivijärvellä. Laiva varppasi tukkilauttaa onkipaikan ohi. Antti oli laivamiesten hyvä tuttu, joten hänet huudettiin laivaan kahville.
Laivamiehet tiesivät, että Antti oli vahvan kahvin ystävä ja kahvin juotuaan hän pierrä paukautteli. He päättivät keittää oikein vahvan sikurikahvin testatakseen vaikuttaako se hänen vatsansa toimintaan. Kepposten tekeminen oli uittomiesten ainainen huvi.
Sikuria käytettiin kahvin jatkeena etupäässä taloudellisista syistä. Jo pienikin sikuripala kahvijauheen mukana antoi kahville tumman värin. Se ei parantanut kahvin makua, vaan sikurin käytöllä haluttiin säästää kallista kahvia.
Sikuria myytiin pyöreissä, tummansinisellä paperilla päällystetyissä topeissa, joiden pituus oli noin 20 cm ja halkaisija noin 4 senttiä.
Laivamies pilkkoi isoon laivakahvipannuun kokonaisen topan sikuria ja toisella topalla sekoitteli seosta. Kahvijauhoja ei pannuun laitettu lainkaan.
Koska sää oli hyvä, koko laivamiehistö tuli seuraamaan Antin kahvitusta. Antti kohteliaana miehenä pyyteli heitä samaan kahvipöytään kanssaan, mutta miehet selittivät yhteen ääneen, että laivalla on sellainen tapa, että vieras juo ensin ja miehistö sitten kun ehtii. Heti ensimmäisen ryypyn jälkeen Antti meni hiljaiseksi, mutta joi koko ison mukillisen loppuun. Viimeisen kulauksen jälkeen hän sanoi "Ettepäs järkiään laittaneet vielä toista paketillista tuohon pannuun".
Hiukan laivamiehet pettyivät, kun Antti pystyi juomaan koko mukillisen sikurikahvia, eikä kuultu mitään erikoisempia paukahduksiakaan.
Anttia kahviteltiin joskus  1930-luvulla. Tarinan kuulin Pertti Saareksilta, joka oli kuulut sen Jylle-laivan laivamiehiltä.
Antin venäjän kielen taito oli tarpeen, kun jatkosodan aikana alueella oli sotavankeja.